Laulunkirjoituskoulu Osa 4: Melodia luo laulun tunnelma

Melodian merkitys laulussa on hyvin tärkeä. Se luo lauluun tunnelman ja vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tarttuva kappaleesta tulee. Vaikka teksti olisi kuinka napakka ja tarttuva, ei laulu kokonaisuudessaan ole välttämättä sitä, jos melodia on liian monimutkainen ja rönsyilevä tai jollakin tavalla tekstiin sopimaton.

Sanojen pituudet ja painot melodiassa

lkk_osa4Kuten kirjoitin jo artikkelisarjan toisessa osassa, melodialla on tärkeä osuus siinä, miten sanat saadaan kuulostamaan hyvältä laulettuina. Yksi perusperiaate oli se, että sanat lauletaan niin kuin ne lausutaan. Melodia pitäisi kirjoittaa siis tavujen pituuksia ja painoja kunnioittaen.

Miten rytmittäisit seuraavan lauseen: ”Pyhä Herramme tulee”? Jos sanan ”pyhä” ensimmäinen sävel on pitempi kuin toinen, niin se lauletaan ”pyyhä”. Jos taas sanan ”tulee” sävelet ovat yhtä pitkiä, kuulostaa se laulettuna helposti sanalta ”tuulee”, eli merkitys muuttuu. Lause pitäisi rytmittää oikeaoppisesti näin: Ta-ta ta-ta-ta – ta-taa. Ennen viimeistä sanaa on oltava tauko, ettei sana painotu väärin (tu-LEE). Vaihtoehtoisesti saman lauseen voi rytmittää näin: Ta-ta taa-taa-taa ta-taa.

Joku voi olla eri mieltä siitä, miten tärkeää sanojen pituuksien ja painojen huomioiminen on. Toki voit kirjoittaa laulun rytmittämällä sanat eri tavalla kuin miten ne lausutaan puhuttaessa. Mutta olisi kuitenkin hyvä miettiä melodiaa ainakin sen verran, etteivät sanojen merkitykset muuttuisi ja että teksti olisi helppo laulaa.

Laulussa tulee olla draamankaari

Jokainen laulu muodostaa niin sanotun draamankaaren. Se ei näy pelkästään tarinassa, joka huipentuu kertosäkeeseen – ja ylipäätään loppua kohti – vaan myös melodiassa. Yksi perussääntö on, että kertosäkeen melodian pitäisi alkaa aina ylempää kuin säkeistön melodia. Silloin kertosäkeistö saa ihan uutta nostetta ja potkua.

Laulun tulee kasvaa kertosäkeistöön.

Jotta säkeistö ja kertosäkeistö eroaisivat tarpeeksi toisistaan, ei säkeistön melodiasta kannata tehdä liian monimutkaista ja polveilevaa. Laulun tunnelma ehtii kehittyä paremmin, kun säkeistön melodia liikkuu sopivan alhaalla. Jos laulussa on kertosäkeistöä valmisteleva pre-chorus eli bridge, nousee tunnelma jo jonkin verran säkeistöstä, kunnes kertosäkeessä leimahtaa. Kannattaa kuitenkin pitää huoli, ettei leimahda liian korkealla, eli sävellajin pitää olla tarpeeksi matala. Pyri siihen, ettei ylistyslaulun melodia mene koskaan yli 2-viivaisen C:n. Muuten seurakunta (ainakaan naiset) ei pysty välttämättä laulamaan mukana.

Ehkä mietit, miksi kertosäkeistön melodian pitäisi alkaa säkeistöjä ylempää. Kyse on tunnelman luomisesta. Jos kertosäkeistössä on laulun tärkein pointti, niin miksi sitä ei hehkuttaisi sitten oikein kunnolla? Ihmisen korva on jostain syystä mieltynyt tällaiseen ”hehkuttamiseen”. Jos kuuntelet hittejä, huomaat, että kertosäkeet alkavat aina (tai lähes kaikissa lauluissa) ylempää.

Melodiaan lisää poweria

Kertosäkeistöihin saadaan lisää pontta käyttämällä tiettyjä kikkoja. Yleisin keino ovat varmaankin erilaiset melodiahypyt, kuten kvartti-, kvintti- ja sekstihypyt – toisinaan myös oktaavihypyt. Kvarttihypystä hyvä esimerkki on ”Nimeäsi Jeesus” -laulun kertosäkeen alku (”Sä suuri oot…”). Laulussa ”Suuri Hän on” kvarttihypyn perään tulee vielä kvinttihyppy (alleviivattu) ”Niin suuri Hän on…”). Sekstihyppy löytyy muun muassa laulusta ”Golgatan veren voima” (”Golgatan veren voimaa…”). Hypyt tekevät lauluista ”juhlavampia”.

Laulun tunnelmaan vaikuttaa luonnollisesti paljon myös se, onko melodia duurissa vai mollissa. On tärkeää miettiä, tukeeko tekstiä paremmin iloinen duuri- vai surumielisempi mollimelodia. Jotkut tekstit suorastaan vaativat melankolisemman melodian. Esimerkiksi syvää, surumielistä kaipausta tihkuva ”Minun sieluni janoaa Jumalaa” kuulostaisi kepeänä duurilauluna epäuskottavalta ja oudolta. Samalla tavalla Jumalan suuruutta hehkuttava ”Suuri Hän on” lässähtäisi täysin, jos siinä olisi raskas, valittava mollimelodia. Tekstin ja melodian tunnelmien on siis kuljettava käsi kädessä, jotta laulu toimii.

Tekstin ja melodian tunnelmien on kuljettava käsi kädessä.

Tee laulusta tarpeeksi simppeli

Kun olet saanut tekstin sävellettyä, mieti vielä rauhassa, olisiko melodiassa jotakin paranneltavaa. Melodiasta saa usein pienillä muutoksilla entistä ehomman. Erityisesti ylistyslaulujen kohdalla – joita lauletaan yleensä yhdessä – pitää ottaa huomioon se, että laulu olisi tarpeeksi simppeli ja helposti omaksuttavissa. Älä siis sävellä liian vaikeaa melodiaa. Ylistyslaulujen tarkoituksena ei ole esitellä kykyjäsi lauluntekijänä, vaan toimia välikappaleina, joiden kautta koko seurakunta saa yhdessä ylistää suurta Jumalaa.

Jos olet yrittänyt parhaasi, mutta jokin kohta häiritsee sinua edelleen, niin pyydä rohkeasti toisen musiikintekijän mielipidettä ja apua. Co-writing terästää laulua myös säveltämisen osalta.

Sovitus kruunaa laulun

Oma lukunsa laulunteossa on vielä sovittaminen, joka antaa laululle lopullisen asun. En anna tässä ohjeita bändisovittamiseen, joka vaatii sekä aikaa että ymmärrystä eri soittimien luonteista ja musiikkityyleistä. Eri musiikkityylien tunteminen on aina eduksi laulunkirjoittajalle, sillä eri tyyliset laulut soinnutetaan eri tavalla. Jos et hallitse hyvin sointuja, pyydä ihmeessä apua hyvältä soinnuttajalta (esim. pianisti), joka osaa etsiä lauluusi parhaiten sopivat soinnut. Soinnutus on pieni juttu, mutta antaa mukavan loppusilauksen laululle, kun se(kin) on tehty hyvin. Jos sinulle ei riitä vain soinnutus, vaan haluaisit bändin soittavan ylistyslaulussasi, niin soita tai kerro soittajille jokin laulu, jota haluaisit laulusi sovituksen ja fiiliksen muistuttavan. Yleensä soittajat osaavat napata erilaiset sointukierrot ja riffit biiseistä.

Toivon, että näistä vinkeistä on apua sinulle, kun teet lauluja Isämme kunniaksi. Muista, että säännöt ovat hyviä opaskylttejä, mutta sinä päätät lopulta, miten laulusi muotoutuu sanoiksi ja melodiaksi. Älä siis anna sääntöjen estää luovuuttasi. On tärkeää, että lauluissa kuuluu tekijän ainutlaatuinen ääni. Hyviä & idearikkaita laulunkirjoittamishetkiä!

Kirjoittanut Elina Haavisto 25. heinäkuuta 2011
Kirjoittaja on helsinkiläinen free-toimittaja ja musiikin moniosaaja.