Laulunkirjoituskoulu Osa 2: Tekstityksen perusperiaatteita

Laulutekstin kirjoittamisessa on olemassa tiettyjä perusperiaatteita, jotka olisi hyvä tuntea. Tekstistä tulee sujuvampi ja laulettavampi, kun otetaan huomioon tietyt kielelliset seikat. Keskityn tässä artikkelissa erityisesti suomenkieleen liittyviin tekstityssääntöihin.

Hookline koukuttaa kuulijan

lkk_osa2Jokaisessa laulussa pitäisi olla hookline eli koukku, joka jää kuulijalle erityisesti mieleen. Hookline voi olla jokin oivallus sanoituksessa tai se voi olla melodiassa oleva erikoisuus. Yleisimmin hookline on tekstissä ja se saattaa esiintyä myös laulun nimessä. Esimerkiksi Hillsongin kappaleessa ”Still” (”Hiljaa”) hookline löytyy nimenomaan samasta kohdasta, missä laulun nimikin esiintyy. Ajatus ”I will be still, know you are God” (suom. ”Tiedän nyt sen, oon hiljaa vaan”) on vahva. Laulun kuulijalle ja laulajalle on pysäyttävää todeta, että tosiaan, Jumala hallitsee elämääni myrskyissäkin, siksi voin olla hiljaa. Vaikeneminen merkitsee laulussa luottamuksen osoittamista Jumalalle. Parhaimmillaan hookline siis antaa kuulijalle oivalluksen.

Kaikissa ylistyslauluissa ei ole hooklinea, eikä niin tarvitse ollakaan. Ylistyslauluissa tekstin kokonaisuus ja sisältö ovat tärkeämpiä asioita. Toisaalta on niinkin, että jokin toiselle yksinkertaiselta ja selvältä tuntuva lause voi olla jollekin toiselle hookline. Kristityt ovat vaelluksessaan eri vaiheissa ja saavat oivalluksia eri asioista. Jollekin siis jokin perusajatus ”Jumala on aina hyvä” voi olla merkittävä oivallus.

Riimit helpottavat muistamista

Laulunkirjoittamisen yksi perusasia on riimien käyttäminen. Riimejä ei ole pakko käyttää, mutta ne helpottavat sanojen muistamista ja tekevät tekstistä rytmikkäämmän. Jos omaan tyyliin kuuluu kirjoittaa lauluja ilman riimejä, niin se on ok. On kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, mitä riimit ovat ja miten niitä käytetään.

Yleisin riimivirhe taitaa olla se, että pidetään samalla tavulla loppuvia sanoja riimeinä. Esimerkiksi rakastaa – armahtaa EIVÄT ole riimi. Sen sijaan edellinen esimerkki muotoiltuna rakastaa – armon saa on riimi, koska sanojen loput päättyvät eri konsonantilla ja vokaalit ovat identtiset (-taa, saa). Tällaisissa tapauksissa kyse on puhtaista eli täydellisistä riimeistä.

Täydellisiä riimejä löytyy 1-, 2-, 3- ja 4-tavuisina – jopa 5-tavuisina.

1-tavuisia riimejä:

pää – sää

luo – tuo

parempaa – auttajaa

kuunnellaan – puhutaan

2-tavuisia riimejä:

hiljaa – viljaa

kantaa – rantaa

taivaallinen – konkreettinen

Esim. kantaa – rantaan EI ole riimi, koska toisessa sanassa on lopussa n-kirjain.

3-tavuisia riimejä:

kulkea – sulkea

kaatuva – maatuva

kiittäen – liittäen

Esim. enkeli – lenteli EI ole riimi, koska sanojen keskellä on eri konsonantit (k ja t).

4-tavuisia riimejä:

kahiseva – rahiseva

kunnollinen – tunnollinen

Painota ja venytä sanoja oikein

Tekstiä kirjoittaessa on hyvä katsoa myös, etteivät lauseet rytmity keskenään eri tavoin.Yleinen periaate on, että parittomat ja parilliset sanat rimmaavat parhaiten keskenään. 3-tavuisessa sanassa pääpaino on ensimmäisellä tavulla ja sivupaino viimeisellä tavulla, keskimmäinen tavu on painoton (esim. koskettaa). 4-tavuisessa yhdyssanassa pääpaino on ensimmäisellä tavulla ja sivupaino kolmannella tavulla (esim. kesäpäivä).

Allaolevasta keksitystä esimerkkilauseesta näkee, miten töksähtävä riimistä voi tulla, jos ei ole tarkkana sanojen painotusten kanssa. Tavupainotukset on merkitty isoin kirjaimin.

”Tahdon sua tänään YlisTÄÄ, on rakkautesi aina HYvää.”

Sen sijaan lause rullaa eri tavalla, kun muuttaa viimeisen sanan 3-tavuiseksi.

”Tahdon sua tänään YlisTÄÄ, on rakkautesi aina PYsyVÄÄ.”

Sanat pitäisi kirjoittaa niin, että ne olisivat mahdollisimman laulettavat. Sanojen omaperäinen rytmittäminen voi olla tyylikeino, mutta se vaatii jo aika paljon taitoa, ettei laulun laulettavuus kärsi.

Perusperiaate sanojen painotuksessa on se, ettei sanan painoton tavu osuisi ikinä iskulle. Seuraavassa esimerkissä sana ”korottaa” painottuu väärin. Tekstin yläpuolella on laskettavat iskut.

1 2 3 4 1 2 3 4
I Tah- don sua ko- I rot- taa. I

Oikeaoppisesti sanojen pitäisi rytmittyä näin:

1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4 1 2 3 4
I Tah- don ko – rot- I taa. I (TAI) Sua I tah- don ko – rot- I taa. I

Sanojen pituuksissa on taas otettava huomioon se, joudutaanko melodiassa venyttämään sanaa. Jos sanat kirjoittaa ensin, voi väärät pituudet välttää tekemällä melodian oikein. Siitä on lisää viimeisessä osassa. Vääränlaiset venytykset eivät kuulosta välttämättä kovin hyviltä ja saattavat jopa muuttaa sanan merkityksen. Esimerkiksi ”Maamme-laulussa” venytetään useammassakin kohtaa (”Soi saa-na kultainen. — Kuin koo-timaa tää kultainen.” Ylistyslaulut ovat täynnä venytyksiä. ”Pyy-hä, pyy-hä, pyyy-hä.” Tai ”Juu-ma-la hyy-vä on.” Toisinaan suomennoksissa on vaikea välttyä vastaavilta venytyksiltä. Mutta kun kirjoittaa itse ylistyslaulun, voi sanojen pituuteen vaikuttaa heti laulunkirjoitusvaiheessa.

Sanapituuksien perusperiaatteena voisi sanoa, että pitkissä äänissä pitäisi käyttää kaksoisvokaalia ja lyhyissä äänissä yhtä vokaalia. Konsonanttien pituuksillakin on eroa. H, l, m, n, r, s ja äng-äänne ovat ns. pitkiä konsonantteja, ja d, k, p ja t lyhyitä konsonantteja. Esimerkiksi sanan ”suuri” ensimmäisen tavun sävelen olisi hyvä olla tarpeeksi pitkä, että tavun ehtii lausua kunnolla. ”Pyhä” toimii taas parhaiten lyhyillä sävelillä, koska siitä tulee helposti ”pyy-hä”.

Sanojen pituudet kannattaa huomioida, koska pahimmillaan sanat vääntyvät vääriin merkityksiin. Jos venytät seuraavan esimerkkilauseen viimeisen sanan ensimmäistä tavua, mitä tapahtuu?

”Tuot minut pöytään, siellä minut ravitaan.”

Kuten huomaat, lauseen merkitys muuttuu aika päinvastaiseksi kuin oli tarkoitus. Jumalan lähellähän meitä ei raavita, vaan ravitaan, eikö niin?

Riko rohkeasti kaavat

Nämä laulutekstin perussäännöt ovat hyviä apuvälineitä laulunkirjoittamisessa. Mutta älä anna niiden tulla kahleeksi. Ei ole niin vaarallista, vaikket saisi riimejä kohdilleen. Esimerkiksi rock-lyriikoissa riimejä ei juurikaan käytetä, vaan riimitys on vapaampaa. Valitse tyyli, joka on sinulle luontevin. Katso kuitenkin, että sanapainot ja -pituudet toimivat, eivätkä sanat kuulosta laulettuina hassuilta.

Säännöt auttavat sinua kehittämään laulunkirjoittamisen kykyäsi.

Joku voi miettiä, mihin laulunkirjoittamisen sääntöjä tarvitaan? Mielestäni on hyvä ainakin tuntea laulunkirjoittamiseen liittyvät säännöt. Kun ne osaa, voi niitä rikkoa sopivasti. Eihän kukaan jazzmuusikkokaan ole hyvä improvisoija ellei hänellä ole vankkaa tietoa ja osaamista musiikissa. Säännöt auttavat sinua kehittämään laulunkirjoittamisen kykyäsi ja löytämään oman tyylisi kirjoittajana.

Kirjoittanut Elina Haavisto 25. toukokuuta 2011
Kirjoittaja on helsinkiläinen free-toimittaja ja musiikin moniosaaja.